Ortodoksian aikakaudella alttaritaulu oli kolmiosainen. Näin on myös Halsuan kirkossa, vaikka se rakennettiin vasta vuonna 1826.
Kirkon alttaritaulu on kolmiosainen: alhaalla on ehtoollinen, keskellä ristiinnaulitseminen ja ylinnä Kristuksen taivaaseenastuminen.
Tiedossa ei ole, milloin taulut ovat tulleet Halsualle. Vuoden 1887 inventaariomerkinnän mukaan kirkossa oli kolme alttaritaulua, joiden aiheina olivat ristiinnaulitseminen, ehtoollinen ja pyhä perhe. Mitään mainintaa ei ole Kristuksen taivaaseenastumisesta, ja tuo aihe on alttaritaulun yläosassa. Vuoden 1897 inventaariomerkintä tuntee Kristuksen ylösnousemuksen. Pyhä perhe riippui saarnatuolin taustana. Nykyisin sen paikka on suntion penkin yläpuolella. Vanhan tiedon mukaan taulut on maalannut tuntematon maalari. Ne entisöitiin vuonna 1969 (Veikko Kiljunen, Kansallismuseo).
Myöhemmin on saatu selville, että maalaukset ehtoollisesta ja ristiinnaulitsemisesta on tehnyt Thomas Kiempe.
Maalarin nimen selville saamista on vaikeuttanut se, että Halsuan kirkko rakennettiin sen jälkeen, kun Kiempe oli kuollut. On luultavaa, että tauluja on pidetty kirkkoa edeltävässä jumalanpalvelushuoneistossa. Tästä ei ole kuitenkaan mitään varmaa tietoa. Mahdollista on, että Halsuan alttaritaulut ovat niitä, joita Kiempe tarjosi aluksi Munsalan seurakunnalle. Tarjous ei kuitenkaan miellyttänyt, sillä taulut oli maalattu "karkealla (grov) värillä" ja "karkealle liinalle". Sitä paitsi ne olivat munsalalaisten mielestä hyvin kalliita.
Joka tapauksessa alttaritaulun ylimmän osan maalari on edelleen tuntematon. Kristuksen taivaaseenastumista kuvaava taulu esittää Kristuksen lihaksikkaammaksi kuin mitä Kiempe maalasi. Myös Kristuksen sormet poikkeavat Kiempen töistä. Ennen kaikkea enkelihahmot ovat vieraita hänen tyylilleen. Toisin kuin muut hänen tauluistaan se on vielä maalattu puupinnalle.
Kiempen maalauksia on mm. Merijärjen, Raution ja Nivalan kirkoissa.
Halsuan kirkon alttaritaulun kuva-aiheet ovat alhaalta lukien:
AlkuunEhtoollisen vietto on kuvattu tarkoin Ut:ssa (1. Kor. 11:23-33; Mark. 14:12-25; Matt. 26:26-29 ja Luuk. 22:15-20). Siitä käy ilmi, että ehtoollinen on ateria. Siinä tapahtuu Jumalan suurten pelastustekojen muisto.
- Jumalan luomis- ja pelastusteot tuodaan aterioitaessa esiin. Tällöin ne eivät ole vain menneisyydessä. Ateriavieraat kokevat, kuinka Jumala pelastaa yhä vielä.
- Jumalan pelastusteot huipentuvat Jeesuksen elämässä. Siksi kristillinen seurakunta muistaa ehtoollisella Kristusta ja hänen elämäänsä, erityisesti ristinkuolemaa ja ylösnousemusta.
Jumalan ylistys ja muisto kuuluvat yhteen. Pelastustekojen läsnäolo saa seurakunnan ylistämään Jumalaa. Ylistys taas johtaa pyytämään, että Jumala jatkaisi pelastustyötään keskuudessamme. Tällöin emme ajattele vain itseämme vaan myös lähimmäisten ja koko maailman tarpeita. Esirukouksella on näin paikkansa aterialla.
Jumalan pelastustekojen läsnäolo avautuu lopullisen pelastuksen ennakointiin. Jumalan valtakunnan ateria, johon kaikki kansat kutsutaan, on voimakkaana mielessämme. "Herra Sebaot valmistaa pidot kaikille kansoille, herkkuruokien aterian, valioviinien juhlan..." (Jes. 25:6. Ks. myös 55:1; 65: 13). Aterialla tapahtuva taivaan ennakointi ei ole vain tulevan juhlan ajattelemista. Ennakointi on Jumalan valtakunnan suurten illallisten nauttimista jo nyt. Ehtoollispöytään kokoontuva kansa saa osallistua siihen, mitä kerran perillä saadaan.
Kaikki annetaan ilmaiseksi, ilman ehtoja. "Tulkaa sillä kaikki on valmiina."
AlkuunKrusifiksin käyttö yleistyi varsinkin toisen vuosituhannen alussa kärsimysmystiikan vaikutuksesta. Tämän hengellisen liikkeen piirissä ovat saaneet alkunsa monet virsikirjamme kauneimmista kärsimysvirsistä (63-65,300).
Krusifiksin paikka kirkossa on vaihdellut. Niitä on voinut olla yhtaikaa useampiakin. Krusifiksi on voinut esim. riippua ns. triumfikaaressa kuorin ja päälaivan yhtymäkohdassa. Meillä tuossa kohdassa on askelma, jolle noustessa rippikoululaisia on opetettu kumartamaan tai niiaamaan. Samoin krusifiksi kuuluu alttarille, mutta on silloin kooltaan pienempi. Ristiinnaulitun kuva palauttaa mieleemme kehotuksen seurata Kristusta (monissa evankeliumien kohdissa, ks. erityisesti Matt. 16: 24?25) sekä muistuttaa, että Kristus on uskonelämän salattu voimalähde.
Voimme ilmaista näiden kahden krusifiksityypin eron myös kärsimyshistorian omin sanoin. Trimfiristissä tunnemme Jeesuksen sanovan: "Se on täytetty", ja toisessa: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit."
Keskiajan lopulla kärsimyskrusifiksi tuli miltei yksin vallitsevaksi, mutta myöhemmin on jälleen nähty triumfiristin paremmin kuvaavan ristin tapahtuman merkitystä.
Johannes-opetuslapsi ja naiset seisovat ristin juurella. He mietiskelevät Kristuksen kärsimyksen salaisuutta.
Jeesuksen kärsimyksen ja kuoleman kuvauksella on keskeinen asema Ut:n kirjoituksissa. Silti kristillinen hurskaus kiinnitti ensimmäisen vuosituhannen aikana huomion mieluummin ylösnousseeseen Herraan kuin Jeesuksen maanpäälliseen elämään. Paavalikaan ei tuntenut historiallista Jeesusta ja protestoi niiden apostolien etuoikeutta, jotka olivat vaeltaneet Kristuksen kanssa. "Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne" (2. Kor. 5:6).
Kuitenkaan pääsiäisen iloa ei voi irrottaa Jeesuksen kärsimyksestä. Tie iloon alkaa alhaalta, ehtoollista ja ristiä esittävästä kuvasta. Pääsiäisen voittoon päästään palauttamalla mieleen Kristuksen elämän viimeiset, tuskantäyteiset tapahtumat.
"Sikäli kuin minusta on kysymys, pidän parempana kuolla Jeesuksessa Kristuksessa kuin olla maailman suurimman valtakunnan hallitsija. Hän, joka kuoli puolestamme, on kaikkea sitä mitä etsin. Hän, joka nousi kuolleista puolestamme, on koko minun ikäväni... Antakaa minun jäljitellä Jumalani kärsimystä" (Ignatios Antiokialainen, piispa, joka kuoli noin vuonna 110).
Jeesuksen kärsimyksen mietiskelyn eli meditaation juuret ovat luostareissa harjoitetussa Raamatun lukemisessa. Se toteutettiin hitaasti ja eläytyvästi. Munkit syventyivät niihin tekstikohtiin, joissa Jeesuksen kärsimys tuli esille. Kun lukemista kehitettiin yhä eläytyvämmäksi, huomio kohdistui tapahtumien yksityiskohtiin. Aktivoimalla mielikuvitusta lukija vedettiin mukaan tapahtumiin. Hänelle annettiin ikään kuin näyttelijän rooli pyhissä tapahtumissa. Koska kristitty eli Jeesuksen elämän vaiheissa, hän vastasi niihin ihmiselämän tunteiden asteikolla, ilolla ja surulla. Samastuminen Kristukseen elämään johti lopulta haluun jäljitellä hänen hyveitään, erityisesti nöyryyttä ja köyhyyttä, jopa haluun saada elää Kristuksen kanssa hänen tuskassaan.
Syvällinen kuvien katselu ja mietiskely siirtää pyhiin tapahtumiin, ei historiallisessa mielessä vaan mielikuvituksessa.
Luther tunsi varhaisen mietiskelytavan. Hänen mukaansa Kristuksen kärsimyksessä on neljä merkitystä ja kuhunkin niistä liittyy kristityn tunnekokemus.
1. Kristuksen kärsimyksen jakaminen omassatunnossa
Näen Kristuksen naulat, jotka ovat läpäisseet hänen kätensä. Tämä on minun syytäni. Koska Kristus
on kärsinyt minun synneissäni, minun tulee kärsiä niistä omassatunnossani. Näin jaan Kristuksen
kärsimyksen. Tapahtukoon se mieluummin elinaikanani kuin helvetissä.
On kauhistuttavaa odottaa Kristuksen tuskan jakamista vasta kuolinvuoteella. Siksi rukoilen: Jumalani, anna minun kokea Kristuksen kärsimys jo täällä matkalla ja anna sen tuottaa hedelmää.
Kun hänen vaivansa säikäyttää minut, saan siitä hyötyä. Vapahtajan tuskan jakaminen kukistaa vanhaa Aatamia, karkottaa pahoja himoja sekä kumoaa luoduista saatavan väärän ilon.
2. Synnit siirretään jälleen Kristuksen päälle
Kun olen kauhistunut syntejäni, en jätä niitä painokseni. Siitä olisi seurauksena epätoivo.
Siksi luovutan pahuuteni jälleen sinulle, Ristiinnaulittu. Sinun haavasi eivät syytä vaan tekevät
omantuntoni vapaaksi. Kun heitän syntini sinun päällesi, uskon lujasti niiden olevan sinun
kärsimyksessäsi. Sinä otat ne omaksesi. Näin pahuuteni on siirretty minusta pois.
Runnellun ruumiisi näkeminen on jo tehnyt tehtävänsä, kun se on pelästyttänyt omantuntoni. Siksi siirrän huomioni muualle ja katson sinun sydäntäsi. Se on täynnä rakkautta minua kohtaan. Rakkautesi pakottaa sinua kantamaan syntieni rangaistuksen.
Kuinka iloiseksi tulenkaan rakastavan sydämesi näkemisestä. Luottamukseni Jumalan hyvään tahtoon ja väkevään voimaan vahvistuu.
En ajattele vain Kristuksen sydäntä. Mieleni täyttyy Isän sydämen muistosta. Sinä, Kristus osoitit laupeutta minua kohtaan, sillä Isäsi tahtoi sitä ikuisessa rakkaudessaan. Sinä olit kuuliainen kaikessa Isälle, ja näin Isä rakasti meitä.
Tunnen pelkoa ajatellessani Jumalan pyhyyttä. Mutta ilo täyttää mieleni, kun käsitän Isän rakkauden. Synnyn uudeksi ihmiseksi Jumalassa, ja minussa syttyy rakkaus Jumalaa ja hänen tahtoaan kohtaan.
4. Kristuksen esimerkin seuraaminen
Sydämeni on tullut osalliseksi Jumalasta ja hänen elämästään, ja huomaan rakkauteni syntiä kohtaan
muuttuvan vihaksi.
Kristuksen kuva on herättänyt omantunnon tuskan ja Jumalan tuntemisen ilon. Vapahtaja, olen tullut tässä mietiskelyssä sinun muotoiseksesi; olen jakanut sinun tuskasi ja kuolemasi hyödyn. Tee minusta vielä sinun seuraajasi!
Usein ristin juurelle on kuvattu pääkallo ja luu. Miksi näin on?
Jeesuksen kuolemassa Jumala ja Paholainen kohtasivat toisensa ja taistelivat keskenään. Jumala luo ja ylläpitää elämää; Paholainen taas tuhoaa sitä ja aiheuttaa kuoleman. Sielunvihollinen on kuoleman valtias (Hepr 2:14), ja kuolema on synnin palkka (Room. 6:23).
Jos syntiinlankeemusta ei olisi tapahtunut, yksikään ihminen ei kuolisi. Ensimmäiselle ihmiselle sanottiin, että noudattamalla käskyä hän saa elämään, rikkomalla taas kuoleman. Aatami luuli itseään kuolemattomaksi ja teki sellaista, minkä palkkana on kuolema. Rikkomusta seurasi kuolema, tuska ja kurjuus. Siitä syntyi myös toinen kuolema ensimmäisen kuoleman jälkeen, iankaikkinen kuolema ajallisen jälkeen.
Vasta Kristuksen vapaaehtoinen astuminen kuolemaan murtaa kuoleman vallan. Kuoleman voittamista esittää ristin juurella olevat Aatamin pääkallo ja luut. Tällä osoitetaan, että Aatamin oli haudattuna Golgatan kumpuun. Hänen kanssaan sinne on haudattu kaikki ihmiset. Kristuksen risti pystytetään siten suoraan Aatamin hautaan. Tältä taustalta ymmärrettynä risti ja luut eivät ole ensisijaisesti kuoleman symboleja vaan kuolemasta saadun voiton merkkejä. Vanhan kuolemasta nousee uusi elämä. Koska Kristus edustaa koko ihmissukua, saamme uskoa, että hänen voitossaan mekin olemme nousseet haudasta.
Onkimiskuva auttaa ymmärtämään Kristuksen voiton salaisuutta.. Kastemato on Kristus ja terävä ongenkoukku hänen jumaluutensa. Koukkuun on sidottu kastemato, hänen ihmisyytensä ja lihansa.
Tämä halpa muoto pettää Saatanan, joka ajattelee: "Enkö muka voisi nielaista tuota pientä kastematoa?" Se ei ajattele terävää koukkua, vaan hyökkää ja käy kiinni koukkuun. Mutta silloin Kristus tulee ja alistaa sen ja tuo mukanaan Saatanan kidasta kaiken, mitä Saatana on niellyt (Luther).
Rististä kasvaa lehtevä elämänpuu kuolemasta saadun voiton merkiksi. Meidän elämänpuumme on Tuomaan risti, joka koristaa koteja erityisesti jouluna. Se julistaa voittoa kauniilla tavalla. Näin tekee myös morsiushuoneen ryijy, jonka aiheena on "Elämänpuu".
|
Morsiushuoneen ryijy "Elämän puu". Suunnittelu Kaija Elo, Kutoja Alli Karhukorpi. |
Kristus ottaa syntini omakseen ja kantaa ne minun puolestani. Ristiinnaulitussa näen pahuuteni itseni ja omantuntoni ulkopuolella. Synnit eivät enää uhkaa minua, sillä Kristus on ne voittanut ja nielaissut.
Katson ihmeellistä näytelmää: Pahuuteni vaihtuu anteeksiantamukseksi. Kristus on synnin surma.
Samoin Vapahtaja ottaa kuolemani ruumiiseensa ja surmaa sen, jotta se ei vahingoittaisi minua. Hän muuttaa kuolemani elämäksi, ja saan katsoa omaa pelottavaa loppuani iloisin ja rohkein mielin.
En rohkene katsoa helvettiä, vaivani iankaikkisuutta. En ajattele kadotettuja ihmisiäkään. Jos jään näitä miettimän ja jos en pidä varaani, kadotuksen kuva kaataa minut nopeasti maahan ja saattaa epätoivoon. Siksi rukoilen: Jumala, anna minun pitää silmäni erossa kadotuksen katsomisesta. Tiedän, ettei minua lainkaan hyödytä, vaikka seurustelen tuhat vuotta kadotuksen kanssa, sillä kuitenkin se surmaa minut.
Sen sijaan käännän huomioni sinuun, Jumalani. Sinä tiedät minusta enemmän kuin minä itse. Katson kadotuksen sijasta Kristukseen; hän on mennyt minun edestäni helvettiin ja tullut Jumalan hylkäämäksi aivan niin kuin hän lausui ristillä: "Eli, Eli, lama sabathani. Jumalani, miksi olet minut hylännyt" (Matt. 27:46).
Tässä Ristiinnaulitussa minun helvettini on voitettu, ja minun epävarmuuteni taivaasta on tehty varmaksi. Kun uskon Kristukseen, jonka Jumala hylkäsi kadotukseen minun edestäni, pelastun varmasti vaivasta. Jumala, älä anna Kristuksen hylkäämisen hävitä sydämestäni. Salli minun etsiä taivasosaani vain hänestä eikä itsestäni.
Nämä kolme voimallista ja lohdullista kuvaa Kristuksesta on ennustettu jo edeltäpäin:
Gideon jakoi kolmesataa miestään kolmeen osastoon, antoi jokaiselle miehelle torven ja ruukun, jonka sisään oli kätketty palava soihtu. "Kun me puhallamme torviin, puhaltakaa tekin torviinne joka puolella leiriä ja huutakaa: ´Herran ja Gideonin puolesta.`"
Näin tapahtui ja kaikki leirissä olleet joutuivat pakokauhun valtaan (Tuom. 7:16-22).
Pian pakenevat kuolema, synti ja helvetti kaikin voimin, kun käytämme Kristuksen ja hänen pyhiensä valoisia kuvia uskossa. Tähän Jumalan sana kutsuu meitä ikään kuin torvensoitto.
AlkuunAlttaritaulun ylin osa kuvaa Kristuksen taivaaseenastumista, helatorstain sanomaa.
Taulussa Kristus seisoo keskellä, ja hänen oikeassa kädessään on sauva, jossa on punainen lippu. Vasen käsi on kohotettu, niin että peukalo ja etusormi ovat ylöspäin.
Kristuksella on tummanruskea tukka, joka kihartaa yli olkapäiden. Ruumis on hyvin voimakas, ja jalat näkyvät vain osittain. Kristuksen yllä on kullanvalkoinen lannevaate, joka on kiinnitetty soljella oikealta puolelta. Pään ympärillä näkyy suuri kunnian kehä, joka on kullan värinen. Ruumiinkin ympärillä näkyy hieman punertava kunnian kehä.
Alhaalla ja sivuilla on tumman harmaita pilviä. Kristuksen taustalla näkyy vaalean harmaa pilvi. Hänen molemmilla puolillaan on vielä kaksi enkelin hahmoa. Heillä on kultaiset siivet, vaalea tukka ja tummat silmät.
Kristuksen taivaaseen nousu oli vanhassa kirkossa innokkaan kuvallisen esittämisen ja mietiskelyn kohteena. Uusi testamentti sisältää tähän selviä lähtökohtia (Mark. 16; Luuk. 24; Apt. 1). Kuitenkin itse taivaaseen nouseminen tapahtui suojaavan verhon peitossa. Mikä on helatorstain sanoma, joka on pyritty kuvaamaan alttaritaulussa?
Eri uskonnoissa ilmenee ihmisen pyrkimys päästä Jumalan rinnalle. Valitettavasti tämä kuningastie on kapinaa, halua tulla Jumalasta riippumattomaksi hallitsijaksi.
Vasta Jeesus on täydellinen ihminen, joksi Aatamin oli määrä tulla. Kärsimyksissä ja kuolemassa koeteltuna hän oppi täydellisen kuuliaisuuden Isälleen ja ansaitsee siksi täyden vallan.
Jeesuksessa pyrkimys päästä Jumalan luokse on toteutunut aidolla tavalla; ihminen on korotettu Jumalan oikealle puolelle, jumalalliseen elämään ja kirkkauteen ilman synnillistä oman kunnian tavoittelua.
Jeesuksen astuminen Jumalan oikealle puolelle avasi kaikille ihmisille tien sinne. Hän on uhrillaan sovittanut ihmisten synnit ja hävittänyt ylpeyden, pahimman esteen Jumalan luokse tulemiselta.
Kristus ei ole taivaassakaan toimeton. Hän nousi Isän luokse valmistaakseen siellä meille sijaa (Joh. 14:2). Hän ahertaa esirukoilijanamme (Hepr. 7:25) Isän oikealla puolella. Jeesus toimii samanaikaisesti jumalanpalveluksemme ylimmäisenä pappina, joka liittää esirukouksensa rukouksiimme. Ne, jotka osallistuvat Jeesuksen johtamaan jumalanpalvelukseen, saavat kerran omakseen Ihmiselle kuuluvan kirkkauden ja vallan.
Kristuksen johtama jumalanpalvelus tapahtuu kuuliaisuudessa hänelle, joka tuli ihmiseksi ja meni kuolemaan puolestamme.
Kristuksen taivaaseen astuminen muuttaa kohtaloni. Nyt olen Jumalan luona siinä asemassa, johon myös Aatami oli tarkoitettu pääsemään. Jumala on ottanut minut omalle sydämelleen, syliinsä. Kapina ja viha ovat poissa.
Alttaritaulussa esiintyy Kristusta suojaava pilvi (Apt.1:9).
Pilvi verhosi Herramme elämää tärkeissä taitekohdissa: Ilmestysvuorella, ja ehkä myös kasteen hetkellä, vaikka siinä puhutaan vain kyyhkysen muotoisena laskeutuvasta Hengestä.
Jo vanhan liiton aika Herra oli läsnä pilvessä. Israelin vapautumiseen Egyptin orjuudesta vaikutti ratkaisevasti pilvipatsaassa läsnäoleva Herra (2. Moos. 13:21). Todella vaikuttava on Hesekielin kuvas "myrskytuulesta ja suuresta pilvestä, joka liekehti tulta ja levitti loistetta ympärilleen" (Hes. 1:4).
Kukin näissä Vt:n kohdista kertoo, miten Jumala on läsnä kansansa keskellä. Pilvi sulkee sisäänsä hänet, jota ihminen ei voi nähdä kuolematta. Kuitenkin Jumala asettuu hirmuisuudessaan asumaan kansansa keskelle ja pelastaa sen.
Helatorstaina suojaava pilvi sulki sisäänsä ihmiseksi tulleen Jumalan Pojan, joka on Jumalan lopullinen ja pelastava ilmoitus kaikille kansoille. Pilvi suojaa hänet nyt Isän sylissä.
Kristukseen uskomalla pääsen Kristuksen tavoin pilven sisälle, Jumalan syliin.
Pilvi osoittaa, että vain usko vie taivasten valtakuntaan. Tämä kerrotaan jo Mooseksen vaiheissa. Patriarkan kerrotaan astuneen Siinain vuorelle, jossa hän joutui pilveen. Sen keskeltä Jumala puhui hänelle (2. Moos. 2:21). Eräs raamatunkäännös nimittää pilveä pimeydeksi. Niinpä Mooses nousi vuorelle pimeyteen, jossa Jumala oli.
Usko on pimeyttä, sillä se ei tukeudu mihinkään sellaiseen, mikä on meissä itsessämme. Uskoessani järkeni, tekoni ja kokemukseni joutuvat väistymään. Usko ei näe Jumalan lähellä mitään, mihin voisi tarttua. Jäljelle jää vain luottamus Kristukseen ja hänen lupaukseensa.
Pimeydestä huolimatta uskova ei jää yksin ahdinkoonsa. Missä vain on sydämen luottamus, siellä Kristus on läsnä. Pimeydessä istuu valtaistuimella Kristus, jota usko pitää sisällään niin kuin sormus jalokiveä.
Helatorstain pilvi osoittaa yliluonnollisen tosiasian. Kristus ei ole vain taivaassa vaan hän ja hänen valtakuntansa on myös maan päällä. Jeesuksen pois meneminen teki suorastaan mahdolliseksi lähelle pääsemisen. Kristus nousi taivaaseen ollakseen maan päällä kaikkien uskovien luona (Joh. 14:18-19) ja meissä (Joh. 14:20, 23).
Taivaaseen korotettu ristin Herra on läsnä siellä, missä kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään. Kun olen yksin, Kristus on silloin luonani. Aina kun muistan häntä ja lähestyn Isääni Kristuksen kautta, hän asuu minussa. Silloin Isäkään ei ole kaukana. Onhan Herrani sanonut: "Minä ja Isäni olemme yhtä" (Joh. 10:30). Rukoilihan Mooseskin vuorella yksinäisyydessä Jumalaa, ja Herra oli hänen kanssaan (2. Moos. 32:30-33).
Kristus on luonani myös silloin, kun kokoonnun muiden kristittyjen kanssa. Kohtaamme hänet sanan ja sakramenttien pilvessä, josta löydämme armollisen Jumalan kasvot.
Pilvi-aihe saa uutta sisältöä Jeesuksen vertauksista. Hän vertaa taivasten valtakuntaa kallisarvoiseen helmeen (Matt. 13:44-46). Kenties Jeesuksen kuulijat ajattelivat, että helmi viittaa pilveen, jonka sisältä Jumala puhutteli Moosesta. Helmi sisältää salaperäisen pilven, joka hohtaa valoa. Helmi ei avaa salaisuuttaan kenellekään. Jumalakaan ei astunut pilvestä esiin Moosesta puhutellessaan (2. Moos. 33:9-11; 18-22). Mooses sai nähdä Jumalan vain takaapäin (2. Moos. 33:22).
Mutta taivasten valtakunta on enemmän kuin helmen kaltainen. Jeesuksessa koitti aika, jolloin Jumalaa antaa kaikkien löytää kasvonsa, ei vain selkämystään eli tuhoavaa voimaansa. Jumalan armolliset kasvot ovat nähtävissä Jeesuksessa.
Alkuun